Itse olen harrastanut urheilua lahes koko elamani ajan, ja kilpailuaikoina treenasimme paivittain lahes 1-4tuntia, harjoitus/kisakaudesta riippuen. Harjoitusmaarat ovat hurjia jo nuorena, ja siksi onkin hyva olla oma valmentaja, joka seuraa treeneja/lepoa ja kehitysta, ja jotta valtytaan ikavalta ylikunnolta. Ylikunto ei siis tarkoita "ylihyvaa kuntoa"!
Muutenkin ns. "peruspertille", joka ei tahtaa kilpailuihin/tapahtumiin esim maratonille, riittaa 3-4 monipuolista harjoitusta viikossa; kestavyystreeni (esim. juoksu), lihaskuntotreeni (esim. kuntosali, body pump) ja lihashuoltoa (jooga, pilates, venyttely). Hyvinvointi ei tarkoita sita, etta pitaa treenata aarirajoilla!
Maratoneista ja ultra-juoksuista on viime aikoina tullut varsinainen "muoti-ilmio", mutta niiden terveellisyytta on kyseenalaistettu paljon. Onko kuntoilijan jarkevaa juosta maraton? Ja kuinka paljon se rasittaa kehoa?
Mielestani maratonille ei kannata lahtea ihan heppoisin perustein, vaan se vaatii pitkaaikaista ja suunnitelmallista kestavyysharjoittelua, lihashuoltoa ja lepoa! Maraton ja sita pidemmat matkat rasittavat nivelia, luustoa ja sydanta, ja loukkaantumisten riskit ovat korkeammat. Aloittelevien juoksijoiden olisikin hyva noudattaa asiantuntijan suunnittelemaa ohjelmaa, ja varata tarpeeksi aikaa harjoitteluun ennen kuin suunnittelet maratonia tai 1/2 maratonia! Ja jos olet kokenut juoksija, kannattaa valttaa ylitreenaamista ja opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen viesteja! Ei kannata riskeerata terveyttaan!
Tassa mun maraton kokemusta Nycista...
Taman puolen vuoden aikana tapahtui kuitenkin paljon elamanmuutoksia; muutto ja viikottaista matkustelua kaupungista toiseen, PT koulutukseni, maraton treenaus...jne. Yhtalo ei siis ollut mita parhain! New Yorkiin lahdin 3 paivaa ennen juoksua, ja jo lentomatkalla aloin tuntea voimakasta sarkya vasemmassa saaressa... Sarkylaakkeiden voimalla jaksoin 3 paivaa (luulin, etta se oli vain lihassarkya treenaamisesta), ja paatin lahtea juoksemaan maratonin... Juoksu tuntui hankalalta alusta asti, pysahtya tai hiljentamaan en pystynyt, silla silloin juoksu olisi loppunut siihen paikkaan! Mietin keskeytystakin, mutta liian kilpailuhenkisena ja edella menevan miehen paidan teksti "It can't get any worse" antoivat voimia ja juoksin maaliin! Aika oli yllattavan hyva 3.42.00!!
Maaliin paastyani kavelykin tuotti tuskaa, ja hadin tuskin paasin iltalennolla kotiin. Kotona tutkimuksissa selvisi, etta saariluussani oli rasituksen aiheuttama hiusmurtuma!!! 3 viikkoa kavelykepeilla ja 3kk meni kokonaan treenaamatta... Kannattaa siis miettia kannattaako riskeerata terveyttaan?? Mulla on suunnitteilla juosta Nycissa maraton marraskuussa, mutta talla kertaa EN aio juosta tai keskeytan, jos silta tuntuu!
Kantapaan kautta olen siis minakin oppinut laksyni, ja nyt osaan rauhoittaa, kun nayttaa silta, etta mennaan liian kovaa! Juoksutekniikkaan kiinnitan nyt entista enemman huomiota, ja lihaskuntoharjoitteita ja venyttelya teen entista enemman! Tunteja tulee vielakin viikkooni paljon, mutta suurin osa treeneista mennaan peruskestavyys alueilla. Ja vahintaan yksi lepopaiva viikossa! Lepo on yhta tarkeaa kuin itse treenaaminen!
Ylikunnosta kirjoitan viela oman postauksen!
Tosi hyvä postaus! :) Mä itse mietin kans tosi kauan päätöstäni osallistua ensimmäiselle maratonille, vaikka olin treenannut sitä varten useita kuukausia. Mietin, haluanko rasittaa kehoani niin paljon! ...siksi teinkin lopullisen päätöksen ja ilmottautumisen tapahtumaan vasta noin 1kk:tta ennen, vaikka sitä varten olin treenannut paljon kauemmin! Samaa mieltä lepopäivien tärkeydestä, kunto kasvaa levossa! Itse olen koko ajan lisännyt lihashuollon merkitystä ja pyrin treenaamaan sopivan määrän itselleni, enkä vertaile liikuntamääriä toisiin! :)
VastaaPoistaKiitos Hanna ja kiva kun tulit kommentoimaan :)
VastaaPoistaMaratonille osallistumista kannattaa tosiaan miettia!! Onko kroppa valmis menemaan aari rajoilla! Loukkaantumiset ovat inhottavia, ja ne voivat jaada ikuisiksi riesaksi!
Hyva, etta olet loytanyt tasapainon treenille ja levolle! :)
Tuosta treenimäärästä: Mulla myös samanlainen urheilutausta treenimääriltään takana ja mun on ollut todella vaikea ymmärtää, millainen treenimäärä kuuluu "normaaliin" elämään. Kun hankin pt:n on tuntunut mahtavalta, että mulla on ne 5 treeniä viikossa ja piste. Treeni kestää n. tunnin kerrallaan eikä sitä mun entistä kahta tuntia. En tunne huonoa omaatuntoa lepopäivinä yhtään, toisin kuin ennen. Mun kohdalla vähemmän taitaakin todella olla enemmän :)
VastaaPoistaMulla oli jossain vaiheessa pakkomielle siihen, että jokainen kunnon ihminen juoksee maratonin. Se kuitenkin jäi, kun kuulin niin paljon juttuja juuri noista vammoista jotka on vaikuttaneet liikkumiseen maratonin jälkeen. Monipuolinen liikunta on niin tärkeää mun henkiselle hyvinvoinnille, etten uskalla riskeerata sitä :)
Totta! Ei ole helppoa loytaa "normaali treenimaaraa" aktiiviuran jalkeen! Monella onkin ongelmia loytaa sopiva tasapaino treenin ja levon valille! Aktiiviuran jalkeen on muutenkin vahan hukassa, etta mitas nyt, kun tutut toimintatavat muuttuvat!
VastaaPoistaHyva, etta kuuntelet kehoasi ja teet sen mukaan miten itsesta tuntuu! Vahemman on todellakin enemman! :) Kiva kun kavit kommentoimassa :)
Kiitos kivasta ja asiallisesta postauksesta!
VastaaPoistaItse en ole koskaan kilpaurheillut, mutta sen sijaan kuitenkin aina harrastanut paljon liikuntaa. Kaikkea on vuosien varrella tullut kokeiltua, LesMills-tunneista CrossFitiin, squashista tennikseen jne. Talla hetkella juoksua, pyorailya ja joogaa.
Itseni saikaytti muutama vuosi sitten yhtakkia alkaneet ajoittaiset sydamentykytykset (heart palpitation). Juoksin cardiologilta toiselle, mutta mitaan varsinaista rakenteellista syyta ei loydetty. Olen nyttemmin ottanut rauhallisemmin, pidan parempaa huolta ruokavaliosta ja muistan ennen kaikkea juoda vetta tarpeeksi, niin ja ainoastaan kuppi kahvia paivassa. Nailla ohjeilla on sydan pysynyt kurissa.
En ole asunut Suomessa sitten 90-luvun lopun, mutta mielestani siella on vahan tietynlainen sosiaalinen paine urheilla, juosta, hiihtaa jne. Tuntuu, etta monella nuorella naisella ja miehella on tietty nayttamisen tarve naissa liikuntahommissa ja silloin tuloksena on useimmiten loukkaantuminen. Itse en enaa ole niin nuori (reilusti yli nelikymppinen jo) ja olen vasta viime aikoina oppinut kuuntelemaan kehoani ja ottamaan iisimmin.
Nautinnollista kevatta kaikille!
Moikka Sari!
VastaaPoistaKaikki sydanoireet on tarkeaa ottaa tosissaan! Ei missaan nimessa kannata riskeerata terveyttaan! Everything in moderation! Hyvinvointi on todella muutakin kuin treenaamista! Jatka samaan malliin!
Missa pain maailmaa asut? Kulttuurieroja on paljon, esim Ranskassa asuessani naiset eivat juuri urheilleet! Pomoni "kavi salilla" korkkareissa :D
Kiitos samoin! :)
Sä kirjoittelet niin hyviä postauksia. Kiitos.
VastaaPoistaTuo rajanveto on niin vaikeaa mikä määrä kuntoilua on riittävästi. Helposti mieli haluaisi kuntoilla enemmän kuin on tarpeen pelkän hyvinvoinnin kannalta. Ja ajattelen siis vain itseäni, jolle urheilu ei ole työ vaan harrastus. Ja sitten henkisesti päästä sen ajatuksen yli, etten teekään tänään mitään. Sitä tasapainoa etsiessä, että osaisi olla tyytyväinen sillä harrastusmäärällä, jolla keho pysyy terveenä ja toimintakykyisenä. Ei ole helppoa :) Hyvää viikon jatkoa!
Kiitos Saya :)
VastaaPoistaTotta, ei ole helppoa! Ja sitten sita helposti vahentaa ruokailua lepopaivina, kun ei kerran urheile...no good! Keho tarvitsee lepoa ja ravitsevaa ruokaa palautuakseen! Mutta se on jo hyva, etta tiedostaa asian, sitten vain pikku askelin parempaan pain! Kylla se tasapaino sielta loytyy, valilla vaan joutuu menemaan kantapaan kautta :)
Kivaa viikkoa sullekin! :)
Kiitos Heidi! Voin nykyaan oikein hyvin...Asun Singaporessa ja minulla olisi paljon aikaa treenata ja ilmastokin on loistava 12kk vuodessa :-) Mutta valilla on pakko pitaa itsensa kurissa ja ottaa rauhallisesti. Taallakin nakee ylikuntoilijoita, vedetaan kuntosalilla monta ohjattua tuntia perakkain tai joogataan puolipaivaa, kun vahempikin riittaisi.
VastaaPoistaLukaisin jo seuraavankin postauksesti ylikunnosta. Kiitos! Se on loistava!
Mukavaa asettautumista Suomeen! Toivotaan, etta kevat alkaa pikkuhiljaa lammeta...
Oi ihanaa! Singaporessa en viela ole kaynytkaan, mutta ehdottomasti "must see" listalla! :) Nautin kylla olosta taalla Suomessa... vaikka onkin pimeaa!
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! Tasta voi hymy huulilla aloittaa paivan! :)