Keep Active

Viimeinen lomapäivä lähenee loppuaan, mutta onpa vain levännyt ja rentoutunut olo. Aktiiviset lomat sopivat minulle parhaiten ja luonnosta saan niin paljon energiaa ja uutta inspiraatiota. Myös uintia ja puutarhanhoitoa voisi kutsua aktiiviseksi meditoinniksi. 

Espanjan lomamatkan jälkeen oli kiva viettää aikaa mökillä perheen ja ystävän kanssa. Samalla saatiin Lauran kanssa tehtyä oikein kunnon kolmen päivän treenisessiot. 

Sunnuntaina teimme ajallisesti pitkän juoksulenkin, joka olikin pisin lenkkini sitten viime syyskuun. Lähes kaksi tuntia juoksua pitkin soratietä ja metsäpolkuja. Poluilla samaan matkaan menee huomattavasti kauemmin aikaa kuin maantiellä. Katse pysyy tiiviisti kivissä, kannoissa ja kiemurtelevassa polussa. Jalka ja juoksu tuntuvat nyt hyvältä- kolme juoksulenkkiä viikossa on sopiva määrä. 

Maanantaiaamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen vaeltamaan Pirkan hölkän maastoihin. Matka sujui reippaasti kävellen Rutajärvelle ja kivimäen "ulkopunttiksen" kautta Valkeakoskelle, jossa lähes kolmen tunnin vaelluksen jälkeen pidimme pienen evästauon. Välipalapatukat, trail mix- sekoitukset ja omena ovat käteviä eväitä on the go. Vaellusreitit kannattaa myös suunnitella niin, että matkalla on mahdollisuus täyttää vesipullot. Hyvä olisi kantaa mukana myös kyypakkausta ja rakkolaastareita. Jälkimmäisiä ei tietenkään ollut mukana ja ensimmäistä kertaa vuosiin sain molempiin kantapäihin sellaiset rakot, että sisulla vedin viimeiset 15 kilometrit.

Paluumatkalla pidimme reipasta vauhtia yllä, ja juuri ja juuri ehdimme takaisin Rutajärvelle sateelta ja ukkoselta suojaan. Melkein tunnin odotimme katoksen alla ukonilman laantumista. 

Lähes kuuden tunnin ja 30 kilometrin jälkeen maistui mökillä ruoka; grillattua kanaa ja halloumia avocadosalaatin kanssa. Jälkkäriksi ex-tempore raakakakkua mangosta ja sitruunasta, sekä lasilliset kuohuvaa. 

Sunnuntaina 5.10 juostaan 54. Pirkan hölkkä Valkeakoskelta Tampereelle, ja suunnitelmissa olisikin tänä syksynä juosta se ensimmäistä kertaa! Kävinkin heti katsomassa tapahtuman nettisivut ja iloiseksi yllätykseksi huomasin, että tapahtuma alkaa jo aamulla kello 9. Kiva, ettei tarvitse koko päivää odottaa juoksua. Matka, 33 kilometriä, on kuuleman mukaan rankka ja mäkinen, mutta varmasti mukavampi pohja juosta kuin kovalla asfaltilla. 

Tänään teimme vielä mäkitreeniä tutuissa hiihtomaastoissa Korkeakankaalla. Aurinko paistoi lämpimästi ja parin tunnin treenin jälkeen oli ihana pulahtaa vielä uimaan Sääksmäen silloille- juuri ennen rankkasadetta ja ukonilmaa. 

Nyt on oma treenikiintiö vähäksi aikaa täynnä ja mukava keskittyä kuulatunteihin, treenattavien ohjelmiin ja syksyn uusiin tuuliin :) 

Kaunis Casares

Aqua no potable! 
Tämä huomattiin vasta valokuvasta, mutta vatsavaivoilta säästyttiin, vaikka vettä meni ainakin litra.

Vielä pieni paluu Espanjaan ja loman toiselle pyöräretkellä, jolla suuntasimme kauniiseen Casaresin valkoiseen kylään. Aivan ihana pikku kylä, joka sijaitsee ylätasangolla, noin 300metrin korkeudessa, lähellä Sierra Bermejaa, jonne vaelsimme keskiviikkona. Kaikki kylän talot olivat vitivalkoisia- vain upeat värikkäät maalaukset ja kukat koristivat terasseja ja ikkunalautoja. Tunnelmallinen kylä, jossa jokainen varmasti tunsi toisensa. 

Pyörämatka kylään oli taas yhtä nousua, mutta aivan upeat maisemat jälleen kerran. Kyllä tuntee itsensä pieneksi ympärillä kohoavien maisemien keskellä. Henkeä salpaavat näkymät. Parasta matkoilla ovatkin elämykset ja uudet paikat. Mielettömiä muistoja ja kokemuksia, joita ei auton kyydistä välttämättä huomaa.

Puolivälin "krouvissa", Venta Victoriassa, pidimme pienen tauon ja ihastelimme kaunista maisemaa- ylväänä kohoavaa Sierra Bermejaa.

Matkaa kertyi tältä reissulta reilut 35 km. Oikein ihana retki taas kerran ja paljon upeita muistoja niin mielessä kuin valokuvina. Asunnolla odotti ihana lounas;  kanaa, kvinoaa sekä runsas salaatti makeista tomaateista, avocadosta, mozzarellasta, pähkinöistä ja vuonankaalista. Kyllä kelpaa :) 

Back to Spain and to our second bike ride. Such a beautiful views again on our way to small town called Casares. Casares is all white town close to Sierra Bermeja. 

Top of the Mountain

Vuoren huipulla tuulee! Se, mielettömät maisemat ja huikea fiilis saatiin kokea serkkuni kanssa pyörävaelluksella Espanjan Sierra Bermejalla. Samalle vuorelle vaelsin viime vuonna jalan. 

Helteiden takia pitkille vaelluksille on matkaan lähdettävä auringon vasta noustessa. Kartta, aurinkorasvaa, paljon nestettä ja eväät mukaan. 

Matka taittui rennosti fiilistellen. Suurin osa matkasta pyöräiltiin, mutta jyrkimmissä kohdissa käveltiin. Ylös huipulle 25 km jatkuvaa ylämäkeä ja paluu alas rennosti vapaalla. Vasta alas tullessa huomasi, kuinka jyrkkä ja pitkä reitti olikaan. 

Ylhäällä huipulla täytettiin vesipullot, fiilisteltiin maisemia ja syötiin eväitä. Kyllä maistui viiden tunnin nousun jälkeen avocado/manchegosämpylät herkullisilta. 

Aivan ihana retki. Lomallakin tulee liikuttua, enkä pidä sitä varsinaisena treeninä- luonnossa liikkuminen ja urheilu, kun ovat aina olleet osana arkea. Itse asiassa juuri lomalla on aikaa tehdä enemmän pidempiä retkiä. Kun lähtee matkaan jo aikaisin aamulla, on jo takaisin perillä, kun muut vasta heräilevät. Ja jää koko päivä aikaa nauttia auringosta ja rantapeleistä :) 

Vaellusta Nuuksiossa

Viime viikonloppu oli täynnä aktiviteetteja- lauantaina joogaa merellä ja maalla, sekä suppailua, ja sunnuntaina suunnattiin Lauran kanssa Nuuksioon vaeltamaan. 

Päivä oli yhtä aurinkoinen kuin tänäänkin- sopivan lämmin muttei liian kuuma pitkäkestoiseen vaellukseen. Auto jätettiin Haltiaan, josta haimme kartan ja suunniteltiin päivän vaellusreitti. Laura onkin ihan parasta treeniseuraa- molemmilla meillä on hiihtotausta ja itse asiassa ollaan aikoinaan kierretty samoja kisoja pitkin Suomea ja vielä samassa sarjassa! Nyt vasta aikuisiällä ollaan tutustuttu paremmin ja ajatusmaailmat klikkasivat heti yhteen. Kiva muistella hiihtoaikoja, treenejä, vaelluksia ja sitä kuinka nuoruusajan harrastus on juurtunut niin syvälle, että se on elämäntapa. Kannattaa ehdottomasti kannustaa lapsia harrastamaan ja testailemaan erilaisia lajeja. Niillä luodaan hyvä pohja liikkumiseen ja myös kaverit löytyvät harrastusten parista.

Haltialta vaelsimme kohti Haukkalampea, jossa pidimme ensimmäisen breikin ja evästauon; bounce ja Four Sigma Foodsin Sport Herbsillä terästettyä vettä. Haukkalammella on myös kahvila, vessat ja vesipullon täyttöpiste. Haukkalammelta on helppo valita reittejä aina kahdesta kilometristä ylöspäin. Me valittiin tietenkin pisin mahdollinen, jonka päälle kierrettiin vielä reilu kolmen kilometrin lenkki Haukkalammen ympäri. Maasto oli helppo, muutamaa tielle kaatunutta puuta lukuunottamatta, mutta mäkinen- paljon porrasnousua.  Reitit oli myös selvästi opastettu. Jokaisella reitillä oli oma väri, jota seurattiin.

Matka meni nopeasti jutellessa, mutta kalliolla luikerrellut kyy sai katseet tiiviisti kohti maata ja jokainen puunjuuri alkoi muistuttaa enemmän tai vähemmän käärmettä. Tälläisillä vaelluksilla kannattaa ehdottomasti kantaa mukana kyypakkausta, ihan varmuuden vuoksi. 

Reilun neljän tunnin ja 20 kilometrin vaelluksen jälkeen palattiin takaisin Haltiaan, jossa söimme myöhäistä lounasta. Positiivinen yllätys oli ravintolan aivan ihana vuohenjuustosalaatti, nälkä oli tosin niin kova, että olisi maistunut vaikka pienet kivet! Myös Lauran lohisalaatti näytti houkuttelevalta. Jälkkäriksi söimme vielä kotoa tuotua raakakakkua, joka tosin muistutti moussea. Hyvää se oli silti cappucinon kanssa :)

Kesälle on suunnitelmissa vaellus/työmatka ja syksyllä vielä ennen joulua pääsen toteuttamaan jo vuosia kyteneen unelmani. Ärsyttävää, mutta tästä lisää myöhemmin, kun kuviot varmistuvat :) 

Takaisin Milanossa ja Eilinen Vuoren Valloitus :)

Nyt olen jo takaisin Milanossa ja matka alkaa lähentelemään loppuaan. Vielä viimeinen ihana aamiainen... 

Palataan kuitenkin vielä eiliseen, ja Monte Zucco Giocon valloittamiseen (1366m). 

Kaunis San Pellegrino

Matka vaellukselle alkoi paikallisesta turistitoimistosta, josta yritimme selvitellä reittejä vuorille. Nainen ei kuitenkaan puhunut sanaakaan englantia, eikä omakaan italia ole kummoinen, mutta sen verran ymmärsin, että hän yritti houkutella meitä lähtemään läheiselle kasinolle... No ei se mitään, kartta riitti ja sitä seuraamalla pääsimme määränpäähän. Reitti oli tosin erittäin huonosti merkitty, ja välillä olimme täysin ulkona kartalta. Varsinkin alastulossa menimme täysin omia polkuja ... 

Reitti Zuccolle

Matkan varrella näkyi paljon kotieläimiä mm. tämä aivan ihana vuohi :)

Vielä on matkaa huipulle. Tästä on vielä noin tunnin matka. Onneksi ystävällinen italiaano täytti vesipullot. Ei ehkä ihan fiksua lähteä vaellusmatkalle vain vesipullon ja kännykän kanssa. Tämä tuli tosin mieleen vasta siinä vaiheessa, kun alastulossa pientä polkua juostessa astuin ainakin metrin pituisen mustan käärmeen päälle! Apua, pelästyin niin paljon, että kiljuin niin kovaa, että huipun alapuolella olevan talon koiratkin alkoivat haukkua... Huh, ainakin kyypakkaus olisi hyvä olla aina mukana, ja ehkä vähän eväitäkin ;) 

Tästä kohdasta oli suora pudotus alaspain. Vähän alkoi jo tässä kohtaa huimaamaan ja kuvat piti ottaa mahdollisimman nopeasti. En suosittele korkeanpaikankammoisille.

Reilussa 1200 metrin korkeudessa ilmakehän ohentuessa, huomasin kuinka sykkeet alkoivat nousta- välillä mentiin aika maksimeissa, tosin vauhtikin oli suht reipas, sillä takaisin alhaalla piti olla ennen kolmea. Onneksi viime viikkoiset sairastelut oli jo täysin selätetty, eikä nousu muuten tuntunut raskaalta. 

Melkein huipulla

Tätä polkua kavuttiin vuorelle ja takaisin alas. Oli aika pelottavaa, kun molemmille puolille oli aikamoinen pudotus. Ei uskaltanut katsoa ollenkaan alaspäin. Huipulla myös tuuli sen verran, että senkin takia oli kiva pitää jostain käsillä kiinni.

En ole koskaan tehnyt mitään näin pelottavaa, ja nyt onkin ihan voittaja fiilis. Taas ollaan monta kokemusta rikkaampana :) Ja voi että maistui paikallinen toast ja kylmä cocis hyvältä reilun viiden tunnin vaelluksen jälkeen. Välillä kun menee aikalailla omilla äärirajoillaan, niin todellakin oppii arvostamaan pieniäkin juttuja. Jo vesipullojen täyttäminen ja lähteen löytäminen matkalta olivat suuria ilon aiheita.

Tässä vielä kaunis San Pellegrino. Voin lämpimästi suositella kohdetta, ja ainakin Ryan Air:lla on lentoja Bergamoon, josta on helppo liikkua ainakin linja-autolla San Pellegrinoon ja muihin läheisiin kyliin, ellet sitten halua vuokrata autoa. Oli ihan huippua, etta sain mahdollisuuden lähteä tänne kannustamaan pojan joukkueen futisturnausta ja samalla tutustua myös ympäristöön. Kaikenpuolin täydellinen matka :) 

Nyt onkin ihana tulla kotiin :)