Fiiliksiä Pirkan Hölkältä

Eilen juostiin kauniissa syksyn väreissä 45. Pirkan Hölkkä. Pirkan hölkkä on viimeinen Pirkan kierroksen matka, joka juostaan Valkeakoskelta metsäreittejä pitkin Tampereelle. Maastot ovat tutut, mutta vasta nyt osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Parasta oli saada mukaan ystävä, jonka kanssa jaamme saman rakkaan harrastuksen :) Lauran juoksuhistoria tältä vuodelta on tosin hieman monipuolisempi kuin omani, mutta yhdessä juoksimme koko matkan jutellen. Lauralle viimeinen hieman pidempi lenkki ennen Damin 1/2 marathonia. 

Sää todellakin suosi meitä juoksijoita ja sauvakävelijöitä. Lähtöviivalla tuntui vielä kylmältä, mutta ohut juoksupaita oli juuri oikea valinta- juostessa tuli tietenkin äkkiä lämmin. Reitti oli melko raskas- paljon pitkiä ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä, jotka saivat pohkeet hapottamaan oikein kunnolla. Toisaalta sitten polkuosuuksilla vauhti oli huomattavasti kevyempi ja juoksu tuntui mukavalta. 

Parasta kauniiden maisemien ohella tapahtumassa oli sen aikainen startti; kello yhdeksältä lähdimme matkaan ja jo hieman yli kahdentoista olimme maalissa. Paljon helpompi suunnitella ruokailut, kun juoksu on heti aamusta. Banaanilla, mustikoilla ja trail mixillä tuunattu proteiinipuuro piti hyvin nälän loitolla koko matkan ajan. Juomapisteillä join vain vettä ja yhteensä koko matkan aikana meni 3 kuutiota Bloks shottia. 

Matka meni oikein rattoisasti jutellessa ja olikin kiva juosta ilman aikatavoitteita. Matkalla kannustaja huusi meille, että "jutelkaa sitten vasta maalissa" :) Puhuminen kuluttaa energiaa, mutta matka menee niin paljon rattoisammin jutellessa. Valokuviakin ehti hyvin ottaa- paras kaikista on yllä oleva kuva, jaksaa jaksaa :) Pitkän juoksutauon takia oli muutenkin tärkeää mennä rauhallisemmin ja kehoa kuunnellen. Väsymyksen myötä vartalon virheasennot korostuvat ja saattavat pitkillä matkoilla aiheuttaa jopa murtumia. 

Maalissa fiilis oli hyvällä tavalla väsynyt, mutta ei ollenkaan niin poikki kuin esimerkiksi puolikkaiden jälkeen. Aikamme oli hienosti 3 tuntia ja 18 minuuttia ja maaliin tultiin käsi kädessä- maalialue oli tosin vähän turhan kapea :D 

Juoksun jälkeen otimme vielä 10 minuutin pikahieronnat, joka huomattavasti helpotti polttavia pohkeita. Uskon, että myös uiminen alle 12 asteisessa järvivedesssä nopeutti palautumista, sillä nyt jalat tuntuvat yllättävän hyviltä. Illalla kotona rullailin vielä pilatesrullalla ja suihkuttelin pohkeisiin magnesiumöljyä. 

Ihana päästä taas juoksun makuun- talven aikana on hyvä kasvattaa pikku hiljaa juoksumääriä nykyisestä 2-3 viikkolenkistä neljään. Nykyistä kuntoani voin pitkälti kiittää monipuolisesta kahvakuula- ja kehon painoharjoittelusta, joita tein säännöllisesti pitkin  vuotta juoksutossujen ollessa telakalla. Kahvakuula on erinomainen treenimuoto juoksijalle; samalla kasvavat niin lihaskunto, kestävyys, liikkuvuus kuin koordinaatiokin.