Nyt olen jo takaisin Milanossa ja matka alkaa lähentelemään loppuaan. Vielä viimeinen ihana aamiainen...
Palataan kuitenkin vielä eiliseen, ja Monte Zucco Giocon valloittamiseen (1366m).
 |
| Kaunis San Pellegrino |
Matka vaellukselle alkoi paikallisesta turistitoimistosta, josta yritimme selvitellä reittejä vuorille. Nainen ei kuitenkaan puhunut sanaakaan englantia, eikä omakaan italia ole kummoinen, mutta sen verran ymmärsin, että hän yritti houkutella meitä lähtemään läheiselle kasinolle... No ei se mitään, kartta riitti ja sitä seuraamalla pääsimme määränpäähän. Reitti oli tosin erittäin huonosti merkitty, ja välillä olimme täysin ulkona kartalta. Varsinkin alastulossa menimme täysin omia polkuja ...
Matkan varrella näkyi paljon kotieläimiä mm. tämä aivan ihana vuohi :)
Vielä on matkaa huipulle. Tästä on vielä noin tunnin matka. Onneksi ystävällinen italiaano täytti vesipullot. Ei ehkä ihan fiksua lähteä vaellusmatkalle vain vesipullon ja kännykän kanssa. Tämä tuli tosin mieleen vasta siinä vaiheessa, kun alastulossa pientä polkua juostessa astuin ainakin metrin pituisen mustan käärmeen päälle! Apua, pelästyin niin paljon, että kiljuin niin kovaa, että huipun alapuolella olevan talon koiratkin alkoivat haukkua... Huh, ainakin kyypakkaus olisi hyvä olla aina mukana, ja ehkä vähän eväitäkin ;)
Tästä kohdasta oli suora pudotus alaspain. Vähän alkoi jo tässä kohtaa huimaamaan ja kuvat piti ottaa mahdollisimman nopeasti. En suosittele korkeanpaikankammoisille.
 |
| Reitti Zuccolle |
Matkan varrella näkyi paljon kotieläimiä mm. tämä aivan ihana vuohi :)
Reilussa 1200 metrin korkeudessa ilmakehän ohentuessa, huomasin kuinka sykkeet alkoivat nousta- välillä mentiin aika maksimeissa, tosin vauhtikin oli suht reipas, sillä takaisin alhaalla piti olla ennen kolmea. Onneksi viime viikkoiset sairastelut oli jo täysin selätetty, eikä nousu muuten tuntunut raskaalta.
Tätä polkua kavuttiin vuorelle ja takaisin alas. Oli aika pelottavaa, kun molemmille puolille oli aikamoinen pudotus. Ei uskaltanut katsoa ollenkaan alaspäin. Huipulla myös tuuli sen verran, että senkin takia oli kiva pitää jostain käsillä kiinni.
En ole koskaan tehnyt mitään näin pelottavaa, ja nyt onkin ihan voittaja fiilis. Taas ollaan monta kokemusta rikkaampana :) Ja voi että maistui paikallinen toast ja kylmä cocis hyvältä reilun viiden tunnin vaelluksen jälkeen. Välillä kun menee aikalailla omilla äärirajoillaan, niin todellakin oppii arvostamaan pieniäkin juttuja. Jo vesipullojen täyttäminen ja lähteen löytäminen matkalta olivat suuria ilon aiheita.
 |
| Melkein huipulla |
Tätä polkua kavuttiin vuorelle ja takaisin alas. Oli aika pelottavaa, kun molemmille puolille oli aikamoinen pudotus. Ei uskaltanut katsoa ollenkaan alaspäin. Huipulla myös tuuli sen verran, että senkin takia oli kiva pitää jostain käsillä kiinni.
En ole koskaan tehnyt mitään näin pelottavaa, ja nyt onkin ihan voittaja fiilis. Taas ollaan monta kokemusta rikkaampana :) Ja voi että maistui paikallinen toast ja kylmä cocis hyvältä reilun viiden tunnin vaelluksen jälkeen. Välillä kun menee aikalailla omilla äärirajoillaan, niin todellakin oppii arvostamaan pieniäkin juttuja. Jo vesipullojen täyttäminen ja lähteen löytäminen matkalta olivat suuria ilon aiheita.
Tässä vielä kaunis San Pellegrino. Voin lämpimästi suositella kohdetta, ja ainakin Ryan Air:lla on lentoja Bergamoon, josta on helppo liikkua ainakin linja-autolla San Pellegrinoon ja muihin läheisiin kyliin, ellet sitten halua vuokrata autoa. Oli ihan huippua, etta sain mahdollisuuden lähteä tänne kannustamaan pojan joukkueen futisturnausta ja samalla tutustua myös ympäristöön. Kaikenpuolin täydellinen matka :)
Nyt onkin ihana tulla kotiin :)
