Eilen iltapaivalla muhun iski ihan alyton vasymys! Siina sohvalla maatessa mietin, etta mitakohan tassa pitaisi alkaa tekemaan, etta vahan piristyisi... Aamulla oltiin jo siskon kanssa kahvakuulailtu ja lastenkin virpomiset oli takana. Lounaat oli syoty ja lapset leikkivat keskenaan... Lahtisinko hiihtamaan, lenkille tai jotain nyt edes... ettei paiva mene hukkaan sohvalla maatessa!
Mutta miksi koko ajan tarvitsisi tehda jotain? Miksi ei vain voi valilla olla tekematta yhtaan mitaan? Vaikka vaan maata sohvalla? Miksi sohvalla makaaminen niin (silloin talloin) helposti yhdistetaan laiskuuteen? Valilla olisi hyva pysahtya ja relata... olla vaan...
Pysahtyminenkin on taitolaji! Ikuisena duracelina olen joutunut "opettelemaan" pysahtymista! Aina ei tarvitsisi olla menossa johonkin suuntaan, ja suunnitella agendaa tayteen viimeista tyhjaa kohtaa myoden! Sita helposti vasyttaa itsensa ellei osaa rauhoittaa menoa ajoissa. Pikku hiljaa olen kuitenkin oppinut kuuntelemaan kehon signaaleja, ja oppinut rentoutumaan ja nauttimaan tekamattomyydesta. Vaikka eilenkin mieli yritti kertoa, etta tee nyt jotain, niin ei, en lahtenyt hiihtamaan, juoksemaan tai mitaan muutakaan! Hyvalla omalla tunnolla makasin sohvalla, kunnes oli aika ajaa kotiin, ja alkaa valmistautumaan uuteen viikkoon ja niihin arjen rutiineihin!
Kivaa maanantaita ja koko viikkoa kaikille! Nauttikaa niista arjen pienista hetkista, ja muistakaa relata kun silta tuntuu :)
P.S Siina sohvalla ehdin kuitenkin jo suunnitella seuraavaa matkustuskohdetta... matkakuume on pikku hiljaa hiipinyt mieleen... ja kohdekin alkaa olla jo selvilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti