Kaipuuta ilmassa ja unelmia

En tiedä onko se syksy ja lähestyvä talvi, vai mikä, mutta kaipuu maailmalle on kova. Koti täällä Suomessa on vihdoin saatu toimivaksi ja omannäköiseksi, ja arki pyörii, mutta jotenkin toinen jalka on vieläkin oven raossa odottamassa seuraavaa liikettä... Osaakohan sita koskaan asettua aloilleen?

15 ulkomailla asuttua vuotta, joita ei ehkä vielä edes osaa tarpeeksi arvostaa- ranskalainen elämäntyyli ja kielen oppiminen, opiskelu Pariisissa, lasten syntyminen, Lontoo, Amsterdam, New York ja muutama muu "pikku kaupunki". Kaikki tämä matkalla karttunut elamänkokemus on vaikuttanut identiteetin muovautumiseen, ja tehnyt minut sellaiseksi kuin nyt olen. Mikään koulu ei opeta yhtä paljon kuin itse opittu, nähty ja koettu. Helppoa se ei toki aina ollut- kaukana perheestä ja ystävistä, kaikesta tutusta ja turvallisesta, tukiverkostosta. Mutta ehkä se pieni epävarmuus ja riskin ottaminen siinä juuri eniten kiehtookin. Ei koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Paljon ihania muistoja, joita mummona ja pappana naureskellaan. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joskus vielä lähdettäisiin.

Luonteeltani olen täsmällinen suunnittelija, joka tykkää merkata almanakkaan (vieläkin  käytän kalenteria) viikon ohjelman, jota sitten kumailen, kun suunnitelmat muuttuvat- lähes päivittäin. Entisestä suunnittelijasta muovautuikin vuosien varrella superspontaani, joka on tarvittaessa valmis tekemään muuton, etsimään asunnon, lapsille koulut ja hoitamaan omat opiskelut tai työt siinä samalla. Jotenkin kaikkeen tottuu, eikä siitä edes osannut stressata. Oli vain vähän kiire koko ajan- kivalla tavalla. Mikä mahtava rikkaus on oppia uusista kulttuureista, ja poimia niistä ne parhaat palat :) Viime vuosina pientä kyllästymisen meininkiä tosin oli ilmassa, kun olosuhteiden pakosta jouduin asumaan eri kaupungissa ja välillä jopa eri mantereella yksin lasten kanssa. Nyt onkin täällä Suomessa opettelemista, että välillä voi ihan vain olla. Olla tekemättä mitään. Kaikki on paljon helpompaa eikä tarvitse koko ajan olla suunnittelemassa ohjelmaa, ja lapsetkin voivat jo itse kävellä koulusta kotiin. Ihan parasta on mennä vanhempien luo valmiiden patojen ääreen ja olla täysin off. 

Mutta unelmia pitää olla! Unelmat ohjaavat kohti tavoitteita ja tekemään niitä asioita joista oikeasti nauttii. Matkustamisesta unelmoin yhä jatkuvasti, mutta pitkäaikainen unelmani toteutui Suomeen muuttaessa; oma firma ja unelma työ, josta nautin :) PT-työt aloitin jo Englannissa 2009, mutta vasta nyt on mahdollisuus panostaa siihen 100%. Ihanaa, että pystyn jakamaan matkalla opittuja tietoja ja taitoja. Eikö se niin mene, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu?

Tee, näe ja koe, ja ennen kaikkea toteuta unelmasi! Uskalla ottaa riskejä unelmasi eteen ja usko itseesi. Elä tässä ja nyt! Elä elämää, josta aina unelmoit. Ole oman elämäsi tähti! Ei tarvitse muuttaa maailman ääriin, vaan ihan läheltäkin löytyy uutta ja mielenkiintoista nähtävää :) 

Tässä vielä muutama kuva Nycistä lievittämään matkakuumetta. Eihän tässä enää kauaa olekaan, kun NYC taas kutsuu :) 

4th of July ja Macyn ilotulitukset

Central Park

Hurricane Sandy came along. Meillä oli onnea, mutta monella muulla kävi huonosti ja
tuhon jälkien korjailussa meni kauan :(

ABC Kitchen

New York Flyers Gala, The Rookie of the year ;)

Katariinan kanssa päästiin ihastelemaan suomalaista designia New Yorkin Fashion Week:lle.

Juice Pressin Chiapuddingista lähti "chiakipinä" :)

"toimisto" ja viimeinen goodbye

Mukavaa viikonloppua :)