sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Insta Week ja ajatuksia positiivisuudesta

Viikko vierähti taas vauhdilla. Paljon kivoja juttuja; ilon hetkiä, onnistumisia, uusia kuvioita ja matkoja tiedossa. Synkemmän pilven taivaalle kuitenkin toivat TT- kuvien tulokset jalasta- vielä on ilmeisesti 12mm murtumalinja hienoisesti näkyvissä. Parantumaan päin ollaan menossa ja luutumista selvästi tapahtumassa, mutta kyllä vauhti on sen verran hidasta, että vaikea pitää positiivista mieltä yllä. Hassua, miten yksi negatiivinen juttu vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti mielialaan ja helposti jättää negatiivisen pilven leijumaan ajatuksiin. No, onneksi huomenna saan omalääkäriltä varmemmat tulokset- turha murehtia etukäteen. 

Keskitytään kuitenkin mieluummin niihin positiivisiin juttuihin :) Instagramiin kuvailen päivittäin arjen hetkiä, jotka eivät aina pääse tänne blogiin asti. Alla viime viikkoisia kuvia Instagramista, heidionthego :) 


1. Aamupalaa ja uusien matkojen suunnittelua; toukokuussa tiedossa ainakin Lontoo, ehkä myös Frankfurt. 2. TRX:ää 3. Joogaa auringonpaisteessa 4. Runsas lounassalaatti; avocadoa, lohta, parsakaalia, fetaa, salaattia ja kurpitsansiemeniä. 


1. Temppuilua Kaivarissa  2. Välipala autossa kuulatuntien välissä 3. Torstai family dinner Meritorpalla; halloumi/ linssi/ rapusalaatti ja lasi champagnea. #arjenluxusta 4. Ulkokuulatunnit lähtivät hyvin käyntiin- edes sade ei ollut esteenä! 


1. Aamupuuroa & Shape 2. Kaunis Seurasaari 3. Shadow selfie :) 4. Nopea lauantailounas; halloumia, parsaa, kananmuna, salaattia, avocadoa ja kirsikkatomaattia. 



It's not always sunny or the perfect weather. But you can always find the positive side in everything, if you just open your eyes and look a bit deeper. 

Näilla ajatuksilla mennään- kaikista asioista löytää sen paremmankin puolen, kunhan vain jaksaa ajatella positiivisesti. Näin ainakin itse ajattelen. Nyt nautitaan sateisesta sunnuntaista- voi hyvällä omallatunnolla katsoa leffoja, vaikka koko päivän :) 




4 kommenttia:

  1. Voi kun osaisikin olla ennakkoon murehtimatta asioita, millekä itse ei voi mitään :) Ihailin jälleen kauniita kuvia, ja jokaisen ruokakuvan kohdalla huomasin veden jo nousevan suuhun :D Siihen mahtaa olla valssailevan sairaalan viikon tarjoilut - vko sitten lauantaina selkäni kipeytyi, ja illalla nukkumaan mennessä en löytänyt asentoa, missä olisin pystynyt oleen. Lopulta oli lähdettävä yöllä päivystykseen, kun en voinut istua, maata, seistäkään. Viikolla ainoa asento missä selkäni sieti olla, oli ihan kuin kilpikonnakellunnassa ollaan, tai jumppapallon päällä rullailu, tai pallon halailu. Kovasti lääkittynä sain ma-ti ja ke-to öinä nukuttua parin tunnin pätkissä, välillä jouduin soittamaan lisää lääkettä. Kaikesta kivusta huolimatta se ei kuitenkaan ollut selän hermot, mitä siinä hetkessä eniten kiristi, ja vaikka kuinka yritin, niin oli kyllä todella vaikea löytää mitään positiivista kyynelten läpi. Huomasin kyllä murehtivani kaikkia tyhmyyksiä, kuten tulevia siskon vauvan nimiäisiä, mihin en voisikaan laittaa uusia kauniita korkkareita selän vuoksi, tai uutta kaunista lyhyttä mekkoa, kun viikon oltuani polvillani kilpparina tai pallon päällä, polvet oli ihan turvoksissa, tulipunaiset, rakkuloilla ja ruvilla... Sisko toki sanoi, että älä sellaisia murehdi, kuhan tulet, mutta mieli on joskus kummallinen, ja murehtii vaikkasta mitä :) Perjantaina kivut vaihtoi luonnetta, ja kävin suuressa sairaalassa magneettikuvissa - tuloksena monta välilevyn pullistumaa, mistä kaksi painavat lannerangassa kahta eri hermojuurta. Tieto helpotti kovasti noita korvien välisiä hermoja ;) Lämpö ja fysioterapeutin tekemät venytykset taas auttavat noihin selän hermoihin, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että pääsen huomenna maanantaina kotiin, ja pitkäperjantaina neljännen kummimuiskuni nimiäisiin <3 :)

    Kylläpä tulikin nyt vuolaasti selitettyä, mutta ajatukseni on kait se, että vaikka olisikin positiivisella mielellä, ja haluaa nähdä sekä tehdä hyvää, niin joskus saa kyllä murehtiakin, käpertyä ja saada silityksiä, sitten on taas helpompi nähdä niitä positiivisia juttuja ja hyviä asioita - ja antaa niiden sitten kantaa elämässä eteenpäin, koska nehän kyllä kantaa paljon paremmin, kuin negatiivinen möllötys, tai jopa katkeroituminen.

    Paljon tuoreutta ja terveyttä vuoteesi! :)
    -L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tosi ikävä kuulla! Toivottavasti voit jo paremmin. Ja niin totta, välillä saa murehtia ja olla se heikko. Ottaa silitykset ja halit vastaan, eikä ainakaan esittää vahvaa. Vastoinkäymiset vahvistavat ja jotain niistä aina oppiikin vaikkei ehkä sillä hetkellä siltä tuntuisikaan. Positiivisella elämänasenteella kuitenkin vastoinkäymisetkin on helpompi käsitellä- ei ehkä jää vellomaan itsesääliin tai varsinkaan katkeroidu. Joillekin asioille, kun ei yksinkertaisesti vain voi mitään.

      Tsemppiä ja haleja täältäkin <3
      Heidi

      Poista
  2. No höh, että TT-kuvan tulokset olivat mitä olivat. Mutta pääasia, että on kuitenkin parempaan suuntaan menossa!

    Itsellekin on sen verran näitä tummia pilviä kertynyt taivaalle viimeisen vuoden aikana, että ikuisen peruspessimistinkin on ollut pakko opetella sitä positiivista ajattelua. ;) Ei tätä vaan muuten jaksa, jos ei etsimällä etsi niitä positiivisia asioita elämästä. Kun kyllähän niitä kuitenkin on, vaikka sen niin helposti unohtaa, kun keskittyy murheisiinsa.

    Tsemppiä ja aurinkoista pääsiäistä Heidi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Suvi,

      Ei voi mitään, ja ainahan asiat voisivat olla huonomminkin. Positive thinking :) lääkäri antoi luvan testailla jalkaa pienillä, kevyillä lenkeillä (max.1 krt/vko) ja toukokuun lopulla 2 -3 krt. Tässä vaiheessa ei kannata ottaa riskejä.

      Tsemppiä sullekin Suvi ja rentouttavaa pääsiäistä!

      Heidi

      Poista