Jambo!

Tänään siirsin kotitoimiston Silvopleehen, jossa töiden ohella nautin lounaan ja ihanaa mantelicappucinoa. 

Syksyn kurssit alkavat olla viittä vaille valmiita ja marras-joulukuun vaihteen hyväntekeväisyysprojekti on lyöty lukkoon. Asiat etenevät suunnitelmien mukaisesti ja pitkäaikainen unelmani päästä konkreettisesti auttamaan on nyt todellakin tapahtumassa. 

Saan nimittäin olla osana upeaa porukkaa, joka suuntaa marraskuun lopulla Tansaniaan, pieneen Itajan-kylään, opettamaan paikallisille opettajille yleisurheilua sekä rakentamaan lentopallokenttää. Tarkoituksenamme on myös kunnostaa tyttöjen koulua ja asentaa kylään toimiva pumppukaivo. Kaiken tämän huipuksi vaellamme vielä Kilimanjaron huipulle 5800metrin korkeuteen. Vaikea sanoin kuvailla, kuinka innolla odotan matkaa, mutta samalla mielessä on ristiriitaisia ajatuksia Länsi-Afrikassa vellovasta ebolasta ja muista mahdollisista sairauksista. Kaikki mahdolliset rokotteet ja malarialääkityksen aloittaminen jo ennen matkaa toivottavasti auttavat. 

Vaikka olenkin kokenut matkustaja, asunut siellä sun täällä ja nähnyt kaikenlaista, niin matka on kuitenkin ulkona omalta mukavuusalueeltani. En ole koskaan vielä käynyt Afrikassa, saati sitten asunut yksin vieraan perheen kotona (todennäköisesti asumme savimajoissa) tai ollut erossa perheestä kahta viikkoa! Kaikesta huolimatta, nyt elämäntilanne on sellainen, että pystyn toteuttamaan once in a lifetime-unelmani, ja pääsen vielä toteuttamaan omaa osaamistani liikunnan ja hyvinvoinnin saralla.

Lisää matkasta ja sen valmisteluista on varmasti tulossa vielä lisää täällä blogin puolella. Jos teillä on kokemuksia aiheesta, niin laittakaa ihmeessä kommenttiboxiin! Alla olevat kuvat ovat Itajan- kylästä, ryhmämme vetäjän edelliseltä matkalta.

Paikallinen kahvakuula :)